15. toukokuuta 2014

kukkiin peitä kasvosi hienot, ettei surusi näy


Aivot ovat jotenkin jumissa. Osaan vain ajatella kaiken tuhoisuutta minulle ja sitä kuinka huonot ideat tuntuvat pelottavan hyviltä.

Alan olla jo sen verran väsynyt, että voisin nukkua koko loppuvuoden eikä edes harmittaisi.

Hiukset alkaa haalistua. En voi heittää kaikkea mahdollista pois kaapeista kun ne eivät ole minun ruokiani (voin kyllä syödä kaiken mutta en heittää pois). Nukkuessa en ahmi, nukkuessa en suunnittele mitään typerää.

Haluaisin kirjoittaa jotain kaunista ja kaunokirjallista mutta ehkä vain ryömin koneelta sänkyyn ja toivon että huomisessa olisi jokin logiikka.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti