sillä ihmismieli muuttuu, ei pysy paikallaan

Nättityttösyndrooma. Tahtoo hattarahiukset ja vihaiset silmät. Kapoiset jalat ja elämän täydellisyyden kulisseissa.

Äiti on onneksi tajunnut etten olekaan päästäni vialla vaikken nuku öisin (tai itse asiassa olen, mutta ainakin yritän). Kyllä väsyttää, mutten nukahda. Makaan hereillä ja yliajattelen ja mietin ja raavin ranteitani.

Päiväkirja kertoo toista tarinaa ja haluan kissan. Aamupalaksi omena ja finrexin. Pelottaa tuo aamupaino, possutyttö taas täällä hei. (68,8kg) Toisaalta en kyllä nukkunut viime yönä että sekin saattaa vaikuttaa. Tänään voisin käydä kirpputorilla ja lenkillä ja raapia yhden seinä paljaaksi tapeteista.

Joku tyttö yritti vakuutta minut siitä, että olen sairas ja että oikeasti haluan parantua. Ehkä se on niin mutta mitä minä sille enää mahdan, olen tässä nyt ja huomenna ehkä jossain muualla. Kamalan väsynyt.

Kaiken tämän keskellä minulla on muuten täysin realistiset tavoitteet ensi kesälle, vain -8,8kg, ei se ole niin vaikeaa. Vähän ruokaa, paljon ees taas pyöräilyä. Ja juoksemista.